Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Tiistai, viimeinen matkapäivä - Viva La italialainen palvelu!


Normiherätys ja tyylilemme uskollisena luottavaisin mielin fillareiden kanssa kohti vaporettosatamaa... onneksi ei tiedetty etukäteen mitä oli tulossa :-)  ja tulipahan taas todistettua italialaisten palveluasenne tai siis sen puuttuminen! Jos haluat Italiassa apua, ei kannata turvautua ainakaan lipunmyyjiin ta paikalliseen poliisiin, parhaan avun saa näköjään vähän nuoremmilta alkuasukkailta tai sitten toisilta turisteilta.

No, tuli nyt sitten todistettua että on aivan uskomattoman vaikeaa päästä fillareiden kanssa Lidosta Venetsian lentokentälle. Lidosta tai Venetsiasta kun ei mene kentälle kuin vain muutama vesibussi, ja nekin niin pieniä etteivät suostu ottamaan fillareita kyytiin. Yritimme eilen ja tänään kysyä noilta erittäin tylyiltä lipunmyyjättäriltä ja saada selville, onko mahdollista ottaa fillarit kentälle menevän vesibussin kyytiin. Ja joka kerta vastaus oli sama - en tiedä, teidän täytyy kysyä laivan kapteenilta. Ja kuten sitten kävi ilmi, vain yhteen Venetsiaan menevään lauttaan voi ottaa pyörät kyytiin koska se on tarpeeksi iso. Ja tämäkö ei sitten ole ole kaikkien lipunmyyjien tiedossa? No toisaalta, kertaalleen toinen fillari oli jo kentälle menevän veneen kyydissä, hetken sitä ravisteltuaan kapteeni nosti sen tylysti laiturille, ei sanonut sanaakaan, irrotti köydet ja lähti perävalot vilkkuen täyskaasulla pois! Jep! Ja taas miettimään mitäs seuraavaksi tehdään, käydäänkö yrittämässä parin kilsan päässä olevaa autolauttaa josko sillä pääsisi jotenkin paikalliselle rautatieasemalle ja sieltä edelleen lentokentälle.... se lautta tosin kulki vain kerran tunnissa, aika alkoi olemaan jo vähän tiukilla, eikä mitään havaintoa sen jatkoyhteydestä...

Tiinalla sitten onneksi välähti taksin mahdollisuus! Jes! Eikun taas palvelukukkasten tiskille kysymään mistä vesitaksi lähtee. Miksiköhän kukaan voinut sanoa taksin mahdollisuudesta aiemmin mitään... varmaan kun ei kiinnosta auttaa turisteja, töissähän täällä vain ollaan... etsikää te turistit vain seuraava luukku... No mutta, läheiselle taksiasemalle sitten, jossa sattumalta oli kohtelias ja avulias brittiherra odottamassa seurueen kanssa omaa taksiaan. Saimme hänelta numeron josta usean soiton jälkeen saatiinkin taksivene, hinta vaatimattomat 120 €, kittoss! Vaihtoehtoja ei vain ollut, joten nurinat pois, fillarit paikalle saapuneeseen valkoiseen taksiin ja privaattikyydillä vajaa tunti Marco Polon kentälle, step on it, prego!



Taksirannasta ei ollut kuin puolisen kilsaa kentälle, hermoja rauhoittavat virvokkeet naamaan, polkimet irti, tanko poikittain ja jännittämään mitä italialainen palveluihme sanoo fillareiden ottamisesta koneeseen. Ihme kyllä melkein nikottelemtta päästiin check-inistä läpi, virkailija yritti vain tivata, mikseivät fillarit ole pahvilaatikossa. Turvatarkastuksen nainen taas yritti saada fillarit läpivalaisukoneen hihnalle!!! Juu, siihenhän se mahtuukin, kuten näet :-) Teki sitten erikoisen turvatarkastuksen jollain pienellä metallilappusella, enpä ole moista koskaan nähnytkään.
Ei muuta kuin viimeiset ostokset, itselle vähän hajustetta ja töihin innokkaasti meitä takaisin odottaville Maestron ihmisille venetsialaista suklaata. Terveisiä vain sinne Rakuunamäki Raidersilaisille ja muillekin :-) Tällä hetkellä ollaan n. 12 km korkeudessa matkalla kohti Riikan välilaskua. Saa nähdä missä kunnossa fillarimme saapuvat Lappeenrannan syksyiseen iltaan.

Muille samanlaista matkaa miettiville tiedoksi, että käytännössä tuo vesitaksi on oikeastaan siis ainut tapa päästä fillarilla Venetsiasta tai Lidosta Venetsian kautta lentokentälle. Ellei sitten halua palata takaisin Pellestriinan saaren kautta mantereelle ja fillaroida muutama kymmenen kilometriä.

No eipä mennyt hukkaan tämäkään päivä, aina sitä oppii jotain uutta ja kokemushan se oli tämäkin :-)









-------

Välilasku saatiin Riikassa hoidettua kunnialla, tulomatkan tapaan alakerran viihtyisässä (pizzeriassa) haukattiin runsaat pizzasiivut ranskalaisten kera, ja taas kohti seuraavaa lähtöporttia. Ja eikös siellä näkynyt jo tuttujakin, terveisiä vaan herra lentäjälle eli Heselle eli Heikille :)

Lappeenrantaan saavuttiin hiukan aikataulusta edellä, laukut saapuivat ensimmäisten joukossa ja YSTÄVÄLLINEN kenttähenkilökunta talutti fillareita ehjänä ovesta sisään. Ei muuta kuin pakoputki punaisena Teemun Saabilla kohti Joutsenoa (kiitos Teemulle hakemisesta), sauna kuumaksi ja pesemään viimeisen päivän pölyt kropasta pois... :)

Huomenna on sitten luvassa kuvien päivitystä tänne blogiin, lähitulevaisuudessa täydennetään vielä matkareittiä ja jälkitunnelmia ja ehkäpä jonkunlaista mietintää vastaanvanlaista matkaa suunnitteleville. Sekä tietysti valmistautumista uuteen yhtä upeaan matkaan taas ensi kesänä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti