Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 8. syyskuuta 2012

Salo, Garda-järvi

Salo, Garda-järvi
Kello on nyt kuuden pintaan perjantaina. Kymmenen aikaan aamulla jätettiin laakso taaksemme ja alettiin kipuamaan loivaa nousua kohti vuoria. Reittikin oli siinä vaiheessa jo päätetty, määränpäästä ei oltu ihan varmoja. Joku ikuinen optimisti selitti ensimmäiset 5 kilsaa, että ei meidän tänään tarvi nousta vuorta ylös, tämä reitti menee ihan varmasti solan läpi. :-) Hmmmmm.....seuraavat 8 kilsaa olikin sitten taas jyrkkää nousua, oltiin loppujen lopuks varmaan lähempänä kilsan korkeutta. Vaan eipä haittaa, sillä maisemat oli koko ajan ihan sanoinkuvaamattoman hienot. Oli jylhiä rinteitä, kauniita pieniä vuoristokyliä, serpentiiniteitä, vihreitä vuoria ja kaukana häämöttävät laaksot. Kelikin oli taas ihan loistava, lähempänä 30 astetta koko päivän ja aurinko paistoi sopivasti.


Aikamme noustua (meni siihen varmaan useampi tunti), saavutettiin huippu ja sitten olikin taas rentoa menoa yli 13 kilometriä pelkkää alamäkeä...tuntuu nimittäin aika hienolta kun on vetäny 8 kilsaa ylämäkeen! :-) Siitä loppumatka kohti Gardaa oli koko matkan lievää laskua, joten helppoa fillarointimielessä, ei vaan meinattu löytää oikeaa tietä Saloon. Seisottiin sellasen sysimustan tunnelin edessä joka nieli autoja sisuksiinsa huimalla vauhdilla. Voin kertoa, että siinä vaiheessa alko hirvittämään sen verran tiimin molempia jäseniä, että käännyttiin ympäri ja etsittiin turvallisempi reitti. 




Se ei ollut muutenkaan hullumpi päätös (sen lisäks että fillareita ei sinne isolle tielle edes salittu), sillä seuraavat 20 kilsaa oli taas todella kaunista maisemaa. Reitti seurasi jokea (nähtiin haikaroita), ja mutkitteli läpi kuvankauniiden pienien Italialaiskylien. Jokainen oli melkein toistaan kauniimpi, kaikissa olisi tehnyt mieli pysähtyä ja uppoutua siihen rauhalliseen elämän rytmiin jota nämä kylät tuntuvat edustavan. Vaan eipä muuta kuin eteenpäin, lähellä odotti kumminkin Garda-järvi joka oli päivän yksi etappi, ja luultavasti viimeinen, vuorinousut kun tahtovat vähän viedä mehuja.

Päästiinkin tosiaan vihdoin ja viimein Saloon, ihan kiva viimeinen etappi kun tuli taas leppoisaa laskua 4 kilsaa. Ja tietysti suunnattiin heti ensimmäisenä rantabulevardin virvokkeille. :-) 





Siinä hetken fiilisteltyämme päätimme alkaa etsiä hotellia, alkoi kellokin olemaan jo sen verran. Se osoittautui helpommin sanotuksi kuin tehdyksi. Kaikki ihan keskustan hotellit oli täynnä. No muistettiin että ylempänä oli jotain hotellin kylttejä...eikun nousua rinnettä pitkin taas useampi kilsa. Ja turhaan kun sekin hotelli oli täynnä. Tässä vaiheessa meinasi jo usko loppua! Hotellin respa kumminkin ystävällisesti soitti toiseen paikkaan ja löysi meille huoneen. Eikun kovalla vauhdilla taas rinnettä alas ja varaamaan se huone. Onneksi, koska se oli tämänkin hotellin viimeinen huone. Lisäkilsoja hotellin etsimisestä tuli 7, mutta eipä haittaa kun huone löytyi ja ihan hyvä sellainen ja kohtuullisen hintainenkin.



Kilsoja tän päivän etapille kertyi sitten noin 60km, joten kolmen fillrointi päivän jälkeen kokonaissaldo on lähemmäs pari sataa kilometriä, ei hullummin näissä maastoissa.

Nyt meinataan käydä nauttimassa maittavat pastat ja maailmankuulut italialaiset jäätelöt siihen päälle (niitä on jo tullut kokeiltua useampi, eikä tämäkään jää viimeiseksi). Huomenna sitten mietitään reitti uusiks taas, ja ei sitä tiedä vaikka pidettäis oikein välipäiväkin ja tutustuttais Saloon paremmin.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti