Vähiin ne päivät käy ennenkuin loma loppuu. Nyt on viiminen päivä edessä ennen huomista matkustuspäivää. Lämmintä pitää vieläkin ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta. Saa nähdä vaikka otettais illemmalla vielä fillarit esiin, ja pyöräiltäis vaikka ympäri Lidoa, jos ei muuten niin ihan nostalgian vuoksi. Vaikka täytyy myöntää, että kyllä ne 500 kilsaa jotain suurinta fillarointi-intoa ainakin hetkeks laannutti.
Nyt oli ajatuksena lähteä tutustumaan vielä ainakin Buranon saareen. Luultavasti vielä käydään kävelemässä Venetsiassakin ja ajateltiin, että ajetaan vielä vaporetolla ympäri tuo Grand Canalin reitti, eli isoin noista kanaaleista joka kiertää periaatteessa koko Venetsian. Mitään erityistä shoppailtavaa täällä ei ole, (hieman pettyneenä) joten Venetsiaa en voi kyllä suositellavaateshoppailu kohteena, mutta toisaalta eipä haittaa ja hyvä niin, sillä onhan tällä reissulla saatu tuota rahaa kulumaan, vaikka ollaan yritetty elää ihmisiksi, ja pàivàn mittaan virkistysjuomiinkaan ei mene enää kuin puolet siitä mitä ennen.
------
Viimeinen ilta Italiassa.
Päivällä käytiin tosiaan Buranon saarella. Aika värikäs paikka kaiken kaikkiaan. Saari on täynnä toinen toistaan kirkkaammalla värillä maalattuja taloja. Ja tietenkin ravintoloita ja krääsäkauppoja meille turisteille. Paikallinen myyntivaltti näyttää olevan pitsi, vaikka ei kyllä oikeasti nähty kenenkään ostavan sitä. Eli kiva ja värikäs saari, oli hauska ja erilainen paikka nähdä, mutta jos ei ole kuin päivä tai kaksi aikaa Venetsiassa, niin en suosittele lähtemään sinne asti. Matka lautoilla kesti reilusti yli tunnin suuntaansa, joten siellä käyminen on koko päivän reissu, ja lähempänäkin on ihan kivoja saaria. Ja saariahan tààllà tosiaan riittàà, yhteensà 118, joita yhdistàà 354 siltaa. Meidàn neljàn pàivàn tààllà oleskelun aikana noita siltoja on ylitetty ehkà 30-40 kpl.
Ja ilta huipentui sitten reissulle sopivaan tyyliin, ihan tàydelliseen pizzaan. Hotellin làheltà lòytyi oikein mukava ulkoilmaravintola, jossa nautittiin oikein maittava illallinen kerrankin miellyttàvàn tarjoilijan avustuksella. Tàytyy sanoa ettà tààllà Italiassa ei ainakaan meidàn kohdalle ole osunut kovin montaa ystàvàllistà tarjoilijaa, joka sinànsà on aika harmi koska ravintolat ovat oikein tunnelmallisia ja mukavia, ruoka on vàlillà suorastaan loistavaa, mutta mikà ihme nàissà tarjoilijoissa on, kun ei hymyà irtoa ja palvelualttius on mità on? Tàmà korostui erityisesti pàivàllà Buranon saarella, missà saaren vàrikkààt talot kierrettyàmme pààtimme nauttia pienet vàlipalat joen varrella kahvilassa. Itse en episodia nàhnyt ollessani vessassa, mutta tarjoilija oli kaatanut tuopillisen olutta kàytànnòssà Tiinan syliin, aidolle italialaiselle Guccin laukulle (!), repun pààlle jossa kaksi kameraa. Tarjoilija oli vain katsonut vierestà miten olut leviàà joka paikkaan, eikà tehnyt elettàkààn hakeakseen esimerkiksi paperia! Samalla tuli mieleen, ettà jos esimerkiksi kamerat olisivat oikeasti kastuneet kunnolla, miten tulisi menetellà...? Pistàtkò tarjoilijan maksamaan? Tietty heti soittaisin Suomeen vakuutusyhtiòòn ja kysyisin neuvoa, mutta silti... kun ei nàillà oikeasti tuntunut olevan mitààn kiinnostusta juurikaan pahoitella asiaa tai tehdà mitààn sen korjaamiseksi... no, olut tuli parin pyytàmisen jàlkeen uudelleen, eikà siità lopulta tarvinnut maksaa. Silti jài kovasti jurppimaan tarjoilijoiden vàlinpitàmàttòmyys kastunutta uutta laukkua kohtaan.
Silti tuumimme tuossa àsken terassilla ollessamme, ettà loma on ollut kertakaikkiaan upea :) kaikki on sujunut oikein mallikkaasti, vain yksi puhjennut rengas, ei mitààn ongelmia hotellien tai minkààn muunkaan kanssa, ei eksytty kertaakaan vaikka kartat olivatkin kàytànnòssà tàysin puutteelliset. Ehkà meillà on vain sellainen seikkailumieli ettei oteta mitààn stressià mistààn turhasta, annetaan asioiden tulla ja mennà... mità sità turhaan niuhottamaan mistààn sellaisesta kuin seuraavasta yòpaikasta tai oikeasta reitistà... tàmà on meidàn mielestà lomailua parhaimmillaan :)
Huomenna sitten katsotaan saako vaporettoon ottaa fillarit mukaan. Tààltà Lidosta pààsee melko suoraan lentokentàlle omalla vesibussilla, mutta kysymysmerkkinà on siis se, kun kaikkiin noihin vaporettoihin ei saa ottaa fillareita mukaan. Aamulla vielà nautitaan viimeiset kiireettòmàt italialaiset aamupalat tuossa ulkoterassilla, sen jàlkeen laukut fillareihin vielà kerran ja kohti aeroportoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti