Lauantai, ensimmäinen aamu Lidossa ja sitten Venetsiaan

Hotelli on positiivinen yllätys. Etukäteen vähän pelättiin näitä tän alueen hotskuja, kun ainakaan Venetsian hotelleista ei löytynyt mitään positiivista luettavaa. No joka tapauksessa tämä 3* Villa Eldera, on kyllä kaikkea mitä me tarvitaan. On oma parveke, että herra Montonen pääsee sikarille punaviinin kera, aamiainen on ihan kohtuullinen, kaupat ja ravintolat alkaa 50 metrin päästä, yleinen ranta on 300 metrin päässä ja vaporettoterminaali toisessa suunnassa 300 metrin päässä. Ideaalinen ainakin sijainnin suhteen.

Toisen meistä vielä kuorsatessa onnellisena, käppäilin vaporettoterminaaliin kyselemään aikatauluja ja hintoja. Tästä on kivenheitto tuohon rantaan ja tuntuu jotenkin aika oudolta seistä ja katsoa Venetsiaa täältä toiselta saarelta. Oli ihan hyvä idea saapua Venetsiaan saaria pitkin, nähdä se, mutta odottaa vielä sinne menoa. 500 ja risat kilometriä takana, ja matkan päätepiste on melkein kosketeltavissa, se on toisaalta oudolla tavalla haikeaa, mutta toisaalta tuntuu jotenkin huikealta saavutukselta. Päämäärään katsominen saa ihmisen hiljaiseksi ja miettimään oikeasti millainen matka on tultu ja mitä on koettu ja nähty. Ja eipä tämän reissun jälkeen varmaan tule matkatoimiston järjestämille aurinkolomille lähdettyä (eipä silti ei ne koskaan ole ollut allekirjoittaneen makuun).

No Venetsia pitää silti vielä koluta, ja meillä on aika isot odotukset sen suhteen. Jätettiin paras viimeiseksi, toivottavasti. Vaporetto oli yllättävän halpa, 3 päivän lippu, jolla voi käyttää vesibusseja ja saarilla kulkevia busseja rajoituksetta maksoi 35€ per nuppi. Ei tosiaan paha, kun yhdensuuntainen matka on 4€. Ja tällä lipulla pääsee siis muillekkin saarille kuten Muranoon ja Buranoon ja voi ajella bussilla niissäkkin, sekä kaiken lisäksi vaporetot kulkevat 24h vuorokaudessa.

Monzankin käytyä aamiaisella, lähdetään ihan täpinöissä kohti terminaalia, ostetaan liput ja yritetään tajuta moniväristä reittikarttaa, vesibusseja menee 10 minuutin välein ja linjoja on monta. Ei olla kauhean kuuluisia kumpikaan kärsivällisyydestä, joten katsotaan vaan että jaah, tuohon tuli alus, hypätään siihen ja ihan kohta nähdään Venetsia. Jippii!!! :-). No aina ei voi onnistua. Istutaan lautassa ja katsotaan lähellä häämöttävää Venetsiaa, sitten katsotaan kuinka Venetsia häämöttää vähän kauempana, ja kuinka Venetsiaa ei kohta näy enää ollenkaan... Eikös ne kaikki linjat sitten mennytkään Saint Marcon aukiolle??? Karttaa tutkimaan uudestaan, todetaan että juu, ei ne taida mennä. :-) Saavutaan johonkin satamaan, kyltissä lukee Punta Sabbioini. Periaatteesa varmaankin kiva paikka, jossa olisi hyvinkin voinut käydä tutustumassa, mutta nyt ei malta kun halutaan jo nähdä Venetsia. Joten hypätään lautasta, pyöritään vähän ympyrää ja hiukan töykeiden lauttamiesten neuvojen mukaan saadaan selville, että pitää vaan hypätä uudestaan samaan lauttaan ja se meneekin nyt Venetsiaan. Juu, helppoa kun sen osaa....

No toiset 45 minuuttia lautassa ja saavutaan vihdoinkin kauan odotettuun Venetsiaan. Ja ensi silmäykseltä oli se kyllä odotuksen arvoinen. Heti näkyy hienoja historiallisia rakennuksia, kuten Dogen palatsi (vaikka ihan tavallisetkin talot on kyllä arkkitehtuuriltaan ja pieniltä yksityiskohdiltaan todella hienoja nekin). Joka puolella menee kanaaleja ja niiden yli kulkevia hienoja kaarisiltoja, pienet kapeat kujat mutkittelevat yhä pidemmälle Venetsian sydämeen, ne on kuin kulkisi jossain labyrintissa. Talojen seinät reunustavat kujia niin ettei valoa paljon tulvi sisään, joten kun löydät tiesi jollekkin aukiolle on kuin saapuisi johonkin upeaan uuteen paikkaan, ihan vaan sen takia että auringonvalo pääsee maahan asti. Useat kujat ovat umpikujia, ne joko päättyvät seinään, tai kirjaimellisesti suoraan kanaaliin. Outo, viehättävä, salaperäinen paikka. Näitä kujia voisi tutkia päiväkausia, jokaisen varrella on jotain erilaista, on kahviloita, ravintoloita, krääsämyymälää, taidetta jne.
Aikamme seikkailtuamme pitkin poikin, päädymme yllättäen väen paljouteen joka johdattaa meidät suoraan St Marcon aukiolle. Hieno paikka, mukaan lukien keskellä aukiota lainehtivan veden ja siinä kumisaappaissa soljuvat tarjoilijat jotka yrittävät palvella niitä kaikkia tuhansia ja taas tuhansia turiteja jotka haluavat nauttia virvokkeita tällä kuuluisalla aukiolla.

Mutta me ei jäädä tällä kertaa pitempään, koska molemmista kameroista loppui akut, joten lähdetään takas hotskuun ja käydään samalla lataamassa omia akkuja ja illalla sitten palataan Venetsiaan....