Tiistai, viimeinen matkapäivä - Viva La italialainen palvelu!

Normiherätys ja tyylilemme uskollisena luottavaisin mielin fillareiden kanssa kohti vaporettosatamaa... onneksi ei tiedetty etukäteen mitä oli tulossa :-)  ja tulipahan taas todistettua italialaisten palveluasenne tai siis sen puuttuminen! Jos haluat Italiassa apua, ei kannata turvautua ainakaan lipunmyyjiin ta paikalliseen poliisiin, parhaan avun saa näköjään vähän nuoremmilta alkuasukkailta tai sitten toisilta turisteilta.

No, tuli nyt sitten todistettua että on aivan uskomattoman vaikeaa päästä fillareiden kanssa Lidosta Venetsian lentokentälle. Lidosta tai Venetsiasta kun ei mene kentälle kuin vain muutama vesibussi, ja nekin niin pieniä etteivät suostu ottamaan fillareita kyytiin. Yritimme eilen ja tänään kysyä noilta erittäin tylyiltä lipunmyyjättäriltä ja saada selville, onko mahdollista ottaa fillarit kentälle menevän vesibussin kyytiin. Ja joka kerta vastaus oli sama - en tiedä, teidän täytyy kysyä laivan kapteenilta. Ja kuten sitten kävi ilmi, vain yhteen Venetsiaan menevään lauttaan voi ottaa pyörät kyytiin koska se on tarpeeksi iso. Ja tämäkö ei sitten ole ole kaikkien lipunmyyjien tiedossa? No toisaalta, kertaalleen toinen fillari oli jo kentälle menevän veneen kyydissä, hetken sitä ravisteltuaan kapteeni nosti sen tylysti laiturille, ei sanonut sanaakaan, irrotti köydet ja lähti perävalot vilkkuen täyskaasulla pois! Jep! Ja taas miettimään mitäs seuraavaksi tehdään, käydäänkö yrittämässä parin kilsan päässä olevaa autolauttaa josko sillä pääsisi jotenkin paikalliselle rautatieasemalle ja sieltä edelleen lentokentälle.... se lautta tosin kulki vain kerran tunnissa, aika alkoi olemaan jo vähän tiukilla, eikä mitään havaintoa sen jatkoyhteydestä...

Tiinalla sitten onneksi välähti taksin mahdollisuus! Jes! Eikun taas palvelukukkasten tiskille kysymään mistä vesitaksi lähtee. Miksiköhän kukaan voinut sanoa taksin mahdollisuudesta aiemmin mitään... varmaan kun ei kiinnosta auttaa turisteja, töissähän täällä vain ollaan... etsikää te turistit vain seuraava luukku... No mutta, läheiselle taksiasemalle sitten, jossa sattumalta oli kohtelias ja avulias brittiherra odottamassa seurueen kanssa omaa taksiaan. Saimme hänelta numeron josta usean soiton jälkeen saatiinkin taksivene, hinta vaatimattomat 120 €, kittoss! Vaihtoehtoja ei vain ollut, joten nurinat pois, fillarit paikalle saapuneeseen valkoiseen taksiin ja privaattikyydillä vajaa tunti Marco Polon kentälle, step on it, prego!

Taksirannasta ei ollut kuin puolisen kilsaa kentälle, hermoja rauhoittavat virvokkeet naamaan, polkimet irti, tanko poikittain ja jännittämään mitä italialainen palveluihme sanoo fillareiden ottamisesta koneeseen. Ihme kyllä melkein nikottelemtta päästiin check-inistä läpi, virkailija yritti vain tivata, mikseivät fillarit ole pahvilaatikossa. Turvatarkastuksen nainen taas yritti saada fillarit läpivalaisukoneen hihnalle!!! Juu, siihenhän se mahtuukin, kuten näet :-) Teki sitten erikoisen turvatarkastuksen jollain pienellä metallilappusella, enpä ole moista koskaan nähnytkään.
Ei muuta kuin viimeiset ostokset, itselle vähän hajustetta ja töihin innokkaasti meitä takaisin odottaville Maestron ihmisille venetsialaista suklaata. Terveisiä vain sinne Rakuunamäki Raidersilaisille ja muillekin :-) Tällä hetkellä ollaan n. 12 km korkeudessa matkalla kohti Riikan välilaskua. Saa nähdä missä kunnossa fillarimme saapuvat Lappeenrannan syksyiseen iltaan.

Muille samanlaista matkaa miettiville tiedoksi, että käytännössä tuo vesitaksi on oikeastaan siis ainut tapa päästä fillarilla Venetsiasta tai Lidosta Venetsian kautta lentokentälle. Ellei sitten halua palata takaisin Pellestriinan saaren kautta mantereelle ja fillaroida muutama kymmenen kilometriä.

No eipä mennyt hukkaan tämäkään päivä, aina sitä oppii jotain uutta ja kokemushan se oli tämäkin :-)

-------

Välilasku saatiin Riikassa hoidettua kunnialla, tulomatkan tapaan alakerran viihtyisässä (pizzeriassa) haukattiin runsaat pizzasiivut ranskalaisten kera, ja taas kohti seuraavaa lähtöporttia. Ja eikös siellä näkynyt jo tuttujakin, terveisiä vaan herra lentäjälle eli Heselle eli Heikille :)

Lappeenrantaan saavuttiin hiukan aikataulusta edellä, laukut saapuivat ensimmäisten joukossa ja YSTÄVÄLLINEN kenttähenkilökunta talutti fillareita ehjänä ovesta sisään. Ei muuta kuin pakoputki punaisena Teemun Saabilla kohti Joutsenoa (kiitos Teemulle hakemisesta), sauna kuumaksi ja pesemään viimeisen päivän pölyt kropasta pois... :)

Huomenna on sitten luvassa kuvien päivitystä tänne blogiin, lähitulevaisuudessa täydennetään vielä matkareittiä ja jälkitunnelmia ja ehkäpä jonkunlaista mietintää vastaanvanlaista matkaa suunnitteleville. Sekä tietysti valmistautumista uuteen yhtä upeaan matkaan taas ensi kesänä!

Maanantai, arrivederchi Venetsia! :)

Maanantai, matkapäivä 13.

Vähiin ne päivät käy ennenkuin loma loppuu. Nyt on viiminen päivä edessä ennen huomista matkustuspäivää. Lämmintä pitää vieläkin ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta. Saa nähdä vaikka otettais illemmalla vielä fillarit esiin, ja pyöräiltäis vaikka ympäri Lidoa, jos ei muuten niin ihan nostalgian vuoksi. Vaikka täytyy myöntää, että kyllä ne 500 kilsaa jotain suurinta fillarointi-intoa ainakin hetkeks laannutti.
Nyt oli ajatuksena lähteä tutustumaan vielä ainakin Buranon saareen. Luultavasti vielä käydään kävelemässä Venetsiassakin ja ajateltiin, että ajetaan vielä vaporetolla ympäri tuo Grand Canalin reitti, eli isoin noista kanaaleista joka kiertää periaatteessa koko Venetsian. Mitään erityistä shoppailtavaa täällä ei ole, (hieman pettyneenä) joten Venetsiaa en voi kyllä suositellavaateshoppailu kohteena, mutta toisaalta eipä haittaa ja hyvä niin, sillä onhan tällä reissulla saatu tuota rahaa kulumaan, vaikka ollaan yritetty elää ihmisiksi, ja pàivàn mittaan virkistysjuomiinkaan ei mene enää kuin puolet siitä mitä ennen.
------
Viimeinen ilta Italiassa.

Päivällä käytiin tosiaan Buranon saarella. Aika värikäs paikka kaiken kaikkiaan. Saari on täynnä toinen toistaan kirkkaammalla värillä maalattuja taloja. Ja tietenkin ravintoloita ja krääsäkauppoja meille turisteille. Paikallinen myyntivaltti näyttää olevan pitsi, vaikka ei kyllä oikeasti nähty kenenkään ostavan sitä. Eli kiva ja värikäs saari, oli hauska ja erilainen paikka nähdä, mutta jos ei ole kuin päivä tai kaksi aikaa Venetsiassa, niin en suosittele lähtemään sinne asti. Matka lautoilla kesti reilusti yli tunnin suuntaansa, joten siellä käyminen on koko päivän reissu, ja lähempänäkin on ihan kivoja saaria. Ja saariahan tààllà tosiaan riittàà, yhteensà 118, joita yhdistàà 354 siltaa. Meidàn neljàn pàivàn tààllà oleskelun aikana noita siltoja on ylitetty ehkà 30-40 kpl.

Ja ilta huipentui sitten reissulle sopivaan tyyliin, ihan tàydelliseen pizzaan. Hotellin làheltà lòytyi oikein mukava ulkoilmaravintola, jossa nautittiin oikein maittava illallinen kerrankin miellyttàvàn tarjoilijan avustuksella. Tàytyy sanoa ettà tààllà Italiassa ei ainakaan meidàn kohdalle ole osunut kovin montaa ystàvàllistà tarjoilijaa, joka sinànsà on aika harmi koska ravintolat ovat oikein tunnelmallisia ja mukavia, ruoka on vàlillà suorastaan loistavaa, mutta mikà ihme nàissà tarjoilijoissa on, kun ei hymyà irtoa ja palvelualttius on mità on? Tàmà korostui erityisesti pàivàllà Buranon saarella, missà saaren vàrikkààt talot kierrettyàmme pààtimme nauttia pienet vàlipalat joen varrella kahvilassa. Itse en episodia nàhnyt ollessani vessassa, mutta tarjoilija oli kaatanut tuopillisen olutta kàytànnòssà Tiinan syliin, aidolle italialaiselle Guccin laukulle (!), repun pààlle jossa kaksi kameraa. Tarjoilija oli vain katsonut vierestà miten olut leviàà joka paikkaan, eikà tehnyt elettàkààn hakeakseen esimerkiksi paperia! Samalla tuli mieleen, ettà jos esimerkiksi kamerat olisivat oikeasti kastuneet kunnolla, miten tulisi menetellà...? Pistàtkò tarjoilijan maksamaan? Tietty heti soittaisin Suomeen vakuutusyhtiòòn ja kysyisin neuvoa, mutta silti... kun ei nàillà oikeasti tuntunut olevan mitààn kiinnostusta juurikaan pahoitella asiaa tai tehdà mitààn sen korjaamiseksi... no, olut tuli parin pyytàmisen jàlkeen uudelleen, eikà siità lopulta tarvinnut maksaa. Silti jài kovasti jurppimaan tarjoilijoiden vàlinpitàmàttòmyys kastunutta uutta laukkua kohtaan.

Silti tuumimme tuossa àsken terassilla ollessamme, ettà loma on ollut kertakaikkiaan upea :) kaikki on sujunut oikein mallikkaasti, vain yksi puhjennut rengas, ei mitààn ongelmia hotellien tai minkààn muunkaan kanssa, ei eksytty kertaakaan vaikka kartat olivatkin kàytànnòssà tàysin puutteelliset. Ehkà meillà on vain sellainen seikkailumieli ettei oteta mitààn stressià mistààn turhasta, annetaan asioiden tulla ja mennà... mità sità turhaan niuhottamaan mistààn sellaisesta kuin seuraavasta yòpaikasta tai oikeasta reitistà... tàmà on meidàn mielestà lomailua parhaimmillaan :)

Huomenna sitten katsotaan saako vaporettoon ottaa fillarit mukaan. Tààltà Lidosta pààsee melko suoraan lentokentàlle omalla vesibussilla, mutta kysymysmerkkinà on siis se, kun kaikkiin noihin vaporettoihin ei saa ottaa fillareita mukaan. Aamulla vielà nautitaan viimeiset kiireettòmàt italialaiset aamupalat tuossa ulkoterassilla, sen jàlkeen laukut fillareihin vielà kerran ja kohti aeroportoa!

Sunnuntai, 12. matkapàivà ja gondoliajelua :)

Sunnuntai, matkapäivä 12.

Käytiin vielä eilen illalla tutkailemassa Venetsiaa. On se vaan hieno paikka, valoisassa tai illan hämyssä kun hienot vanhanaikaiset katuvalot valaisevat kujia ja kanaaleja. Voisi melkein kuvitella olevansa jossain 1900-luvun alussa kun kävelee syrjäisemmillä kaduilla. Autoja kun ei ole missään. Aika outo fiilis. Toisaalta kun menee enemmän turistialueille ja lähemmäs rantaa, niin tietää kyllä taas juuri missä mennään. Krääsäkauppiaat heittelevät ilmaan jotain neonvärisiä häkkyröitä, läiskivät katuun kumimömmöjä...ja me ihmetellään että mitähän ne oikeasti ajattelee, että näytetäänkö me oikealta kohdeyleisöltä moiselle roinalle?

Fiilisteltiin, ja ajateltiin että nyt käydään syömässä oikein hyvät Venetsian pastat. Se oli taas helpommin sanottu kuin tehty. Istuttiin jo yhdessä ravintolassa, mutta kun tarjoilu tuntui hieman hitaanpuoleiselta, päätettiin siirtyä eteenpäin.... Noin 4 kilometriä, kymmenien menuitten tutkailuja myöhemmin päädyttiin 10 metrin päähän paikasta missä istuttiin alunperin. Ehkä allekirjoittaneen einesrajoitteneisuus vaikutti (!!! :) Jussin huom. :)) asiaan, ehkä se ettei viitsitä maksaa kaksinkertaista hintaa samasta ruoasta vain sen takia että ollaan taas jossain turistialueella... No saatiin silti pastat ja ihan hyvää oli. Illat vaan alkaa oleen sen verran viileitä, että täytynee syödä tästä lähtien sisällä. Ja tuolta samaiselta alueelta ei enää yritetä mitään löytää. Ravintoloita oli tosiaankin paljon, mutta kun ollaan vaativaisia niin ollaan :)

No tànààn sunnuntaina onkin ollut taas oikein mahtava pàivà. Rauhallinen aamupala (eri aikaan, toinen seitsemàltà, toinen puoli kymmenen :) ), sen jàlkeen eikun lauttaan ja tàllà kertaa vàhàn eri reittià Venetsian puolelle. Ajelimme hiukan pidemmàn reitin, sen jàlkeen maihin ja pààmààràtòntà rauhallista leppoisaa kàvelyà. Team Justiina kun on sità mieltà ettà kartat ei ole meità varten. Kàvelimme ilmeisesti làpi paikan nimeltà Ghetto (ei nimi pahentanut paikkaa), sieltà pitkàn kaavan mukaan St. Marcuksen aukiolle, muutaman vàlistopin (gelateria mistà sai myòs olutta) kautta. :)

Pààdyimme sitten kahlailemaan kyseilelle aukiolle, turisteja oli taas enemmàn kuin laki sallii. No tuli kuitenkin ikuistettua ne aukion tarjoilijat, jotka kahlailivat kymmenen sentin vedessà puku pààllà ja kumpparit jalassa. Ja samalla taas kàveltiin varmaan 4-5 kilometrià... kumma kun 500 km fillarointi ei tunnu oikein missààn mutta sitten kun kàvelet pàivàssà 5 km, niin heti etureidet ja minulla varsinkin nilkat huutaa hoosiannaa...? tietty tààllà on paljon siltoja ja portaita mutta silti...

No, tàydellisen alkupàivàn jàlkeen hotelliin ottamaan vàlikuolemat, eli puolen tunnin tirsat, jumpat ja suihku, sitten suuntamaan kohti illan kohokohtaa... :) eli taas kohti lauttasatamaa ja etsimààn vapaata gondolieeria... Venetsian puolella rannassa olikin useita gondolien làhtòlaitureita... harpoimme kohti yhtà sellaista ja kyselimme vapaata herraa melomaan meità ympàri Venetsiaa... grazie, olen vapaa, 80 € regular ja 100 € completo, kumman herra haluaa valita? :)

Juu, juhlaillan kunniaksi pààdyimme 45 minuutin completoon, eli vàhàn parempaan kiertoajeluun. Melonta olikin oikein romanttinen ja mukava kaikin puolin, ja oli mielenkiintoista nàhdà Venetsian kanaalit veden rajasta. Gondolieeri kertoi paljon mielenkiintoisia juttuja reitin varrelta, ja esimerkiksi Venetsian nousu- ja laskuvesistà. Kanaalin syvyys on kuulemma tàllà hetkellà n. metri, ja parhaimmillaan tai pahimmillaan se nousee nykytasosta talvella vielà n. metrin. Paikalliset asukkaat asustelevat sàànnònmukaisesti aina toisessa kerroksessa, ensimmàinen kerros on veden peitossa!!! Ja Venetsia uppoaa n. 2 cm vuodessa, joten kiireesti tànne kaikki halukkaat! Kanaaleita pitkin kun kruisailee gondolilla, nàkee oikein hyvin miten kaikkiin oviaukkoihin on muurattu jo ajat sitten puolen metrià uutta seinàà... Mitenkòhàn pitkààn kaupunki on oikein uponnut...?

Kaikenkaikkiaan pàivà ja ilta olivat oikein tàydellisià. Illalliseksi vedettiin friteerattuja LIHAtàytteisià oliiveja (toinen meistà ei vetànyt), friteerattuja juustopalleroisia, friteerattuja sipulirenkaita... skumppaa tai oikeastaan roseviinià kun tuli erehdyksessà tilattua sità (hyvàà oli :))... pààruuaksi sivusalaattia, ihan helvetin hyvàà pastaa (spaghettia, oliiviòljyà, valkosipulia ja chilià)... patonkia pààlle... ja perinteiset litra viinià! Voiko ihminen muuta enàà vaatia, tajuttoman hyvàà ruokaa, parasta mahdollista seuraa ja muutenkin oikein tàydellinen pàivà ja ilta!

Ja tuliaisiakin lòydettiin oikein mukavasti :) repussa on pari korua, monta pussia pastaa, oikein hyvià pastamausteita... vielà puuttuuvat pakolliset jààkaappimagneetit (yksi on jo) sekà vàhàn lisàà pastaa... ja tulihan sità ostettua yksi erittàin alkuperàinen laukkukin... :)

Hyvàà yòtà Venetsiasta nàihin tunnelmiin! :)